Haluaisin vähän avautua omasta harrastuksestani. Kerään sarjakuvia, FYYSISIÄ niitä, en nettiosoitteita, enkä sovelluksia. Tuntuu, että nykyään on hyväksyttyä kerätä fyysisiä esineitä vain jos kyseessä ovat vinyylit, pullonkorkit, leijat tai muu joutava sisällyksetön tavara. Fyysiset esineet, jotka sisältävät tietoa ja/tai viihdettä, leimataan vanhanaikaisiksi, eikä kukaan halua niitä nurkkiinsa. Kaiken pitäisi tulvia sovellusten kautta.
Itse rakastan fyysisen kirjan tuoksua, muotoa, tuntua sormissa. En ikinä vaihtaisi sitä minkään riistofirman (vrt. Spotify, Apple, Netflix) sovelluksen takaa suoratoistettavaksi sisällöksi.
Vaikka kuinka sisustussuunnittelijat rakastavat vaaleita tyhjiä pintoja niin itse vuoraan asuntoni sarjakuvilla tai niihin liittyvillä muistoesineillä. Minulle ne tuovat kodin tunteen, eivät tyhjät pinnat. Tai tyhjä pöytä, jonka keskelle on lykätty 500 e maljakko, jota voi sitten toljotella ja diivailla somen kautta.
Niin, ja tuo ylläoleva kuva EI ole otettu minun luonani ;-)

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti